Kansalaisaloite avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi on
käytännössä hyväksytty. Eduskunta päätti äänin 105 -92 kannattaa avioliittolain
muuttamista tai oikeastaan tarkemmin sanottuna hylätä lakivaliokunnan esityksen
sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen hylkäämisestä. Lain
muuttamisen puolesta käytiin kiihkeä kampanja. Asian puolesta on esitettiin
kiivaita puheenvuoroja, esitettiin tunteellisia puheenvuoroja ääni
liikutuksesta väristen, käytettiin paatoksellisia puheenvuoroja, käytettiin vetoavia
puheenvuoroja ja kaikenlaisia muitakin puheenvuoroja. Puheenvuorojen sisällön
kampaaminen toi kyllä selvästi esiin muutoksen kannattajien kiihkeyden, mutta asiaperustelujen etsintä antoi saaliiksi paljon porua mutta vähän villoja.
Mistä
siis on kysymys?
Esityksen
mukaan samaa sukupuolta olevien parien liitot halutaan sisällyttää samaan
avioliittolakiin kuin eri sukupuolta olevien liitot. Nykyisin samaa sukupuolta
olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa. Parisuhteen rekisteröinnin juridiset
vaikutukset ovat samat kuin avioliiton solmimisen, kahdella poikkeuksella. Pari
ei voi rekisteröinnin yhteydessä ottaa automaattisesti yhteistä sukunimeä, vaan
sukunimen muutos täytyy tehdä erikseen. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi
suorittaa yhteisadoptiota. Keskinäinen adoptio on mahdollinen.
Parisuhteita
rekisteröidään vuosittain noin 300. Tämä on runsas prosentti solmittujen
avioliittojen määrästä. Rekisteröityjen parisuhteiden kokonaismäärä on nyt
suunnilleen 3000.
Lautamiesjärjellä
ajateltuna kyse ei siis ole kovin suuresta asiasta. Ainoa ihmisten elämään
näkyvästi vaikuttava asia, on oikeus yhteisadoptioon, ja siinä on kyllä
nykykäytäntöön nähden korjaamisen paikka. Sen korjauksen tekemiseen oli
periaatteessa kaksi tapaa, joko korjataan parisuhdelakia tai muutetaan nykyinen
avioliittolaki sukupuolineutraaliksi. Valittiin jälkimmäinen tapa. Voi siis
todeta, että loppu hyvä, kaikki hyvin.
Valitettavasti
käydystä kampanjasta jäi paha maku suuhun. Esimerkit käytetyistä
puheenvuoroista kertovat ilmapiiristä
"Miten
yhteiskunnan perustaa voi murentaa ihmisten halu rakastaa, solmia avioliitto ja
huolehtia lapsistaan".
"Mitä miettimistä tässä on? Eihän tässä
ole kahtaa sanaa. Suomen nykyinen avioliittolaki loukkaa ihmisoikeuksia. Sitä
on siis muutettava".
" Miksi
kuitenkin aina, kun suomalaista yhteiskuntaa yritetään muuttaa suvaitsevammaksi
ja inhimillisemmäksi, uudistusta vastustetaan fanaattisesti, ja nimenomaan
kristinuskon nimissä?"
"Laitetaanko
meille pinkki kolmio tai kenties joku muu rintaan merkiksi, että emme
sittenkään ole samaa kastia, emme Suomessa? Olemme luonnon oikku, lost cause,
syntinen, likainen jäljennös jonka tulee piiloutua ja vaieta, elää mykkänä ja
valepuvussa".
"Oikeus tanssia häävalssia on kauneutta,
hyvyyttä. Sen sulkeminen pois vähemmistöltä on tarpeetonta sormella
osoittelevaa, eriarvoistavaa kohtelua".
"Tapasin viime kesänä Turun keskustassa miehen, joka
liikuttui kyyneliin ajatuksesta, että saisi mennä naimisiin rakastamansa miehen
kanssa. Hän oli odottanut tätä mahdollisuutta jo vuosikymmeniä".
"Kun kuuntelee näitä tasa-arvoisen
avioliiton vastustajia, että onko tämä jokin kauhugalleria? Ei kai kukaan voi
olla noin tyhmä ja järjenvastainen ja erityisesti julma sekä ilkeä? Räsänen
tuntuu pyhäkoulun opettajalta, näihin verrattuna jotka kiihottuneena uskosta ja
varmaan vähän muustakin saarnaavat 24/7 syömättä ja toivottavasti eivät sentään
juomatta. No oikeasti saahan siinä ihmetellä ja nauraa, välillä vedet silmillä.
Moni sketsihahmo kalpenee näiden rinnalla"
"Ettekö te
vastustajat vieläkään tajua, että tulette kuitenkin lopulta häviämään tämän
taistelun, se on vain ajan kysymys eikä siinä auta mihinkään Raamattuun tai
vuosituhansien perinteisiin vetoaminen".
Se, joka erehtyi kysymään "Mihin ovat median valtaapitäviltä toimittajilta unohtuneet mielipiteen
vapaus ja kunnioituksen kulttuuri?" sai vastauksen: "Siihen,
että toimittajat eivät käytä 2000 vuotta vanhaa satukirjaa perusteena toisten
ihmisten syrjimiseen. Saat ihan vapaasti esittää mielipiteitä mutta jos
perustelut ovat luokkaa "homot on ällöttäviä" niin on ihan oma syy,
että leimataan tyhmäksi".
Kirjoittaja, joka kirjoitti:
"Olen sitä mieltä, että jokaisen
tulee saada samat oikeudet lain silmissä, mutta tämä voidaan saavuttaa
kehittämällä rekisteröityä parisuhdetta" ja fundeeraili, että "suvaitaanko
minun mielipiteeni vai joudunko julkisen herjauksen kohteeksi". sai
niskaansa seuraavan ylemmyydentuntoisen ryöpyn. "Vähänkö kyrsii
ihmiset jotka leikkii uhria, kun heitä pilkataan koska he eivät halua kaikille
ihmisryhmille yhtäläisiä oikeuksia. Byyhyy. Sun mielipiteellä on kestämättömät
perustelut. Ja saa kai sitä tuota mieltäkin olla, mutta sitten on turha tulla
valittamaan, että ihmiset pitivät sinua niiden perusteella ahdasmielisenä ja
sivistymättömänä. Anteeksi vain kovasti, että en käsittele tätä syrjivää
mielipidettä silkkihansikkain. Uhrileikki jatkukoon. Eipä sillä kannalla mitään rationaalisia
pitäviä perustelujakaan ole. Ei intellektuaalisuus ole sitä, että pyritään
ymmärtämään kaikki huonosti perustellut mielipiteet
ja pidetään niitä yhtä suuressa arvossa kuin paremmin perusteltuja".
Puhkua
ja kiivautta puheenvuoroissa oli kosolti. Samoin paikkansa pitämättömiä
väittämiä, lainsäädännön kannalta täysin epärelevantteja asioita ja runsain
mitoin toisinajattelijoiden solvaamista. Sukupuolineutraalia avioliittolakia
väitettiin perustavanlaatuiseksi ihmisoikeuskysymykseksi, syrjintäkysymykseksi,
tasa-arvokysymykseksi ja herra ties miksi. Käytettiin tunteesta väriseviä
puheenvuoroja oikeudesta rakastaa, oikeudesta tanssia häävalssia ja muuta
vastaavaa. Varsin yksinkertainen ja käytännöllinen asia paisutettiin
suunnattomiin mittasuhteisiin ja epäilevät Tuomaat ja toisinajattelijat,
vastustajista puhumattakaan demonisoitiin.
Taisteleminen
"kaksituhatta vuotta vanhaa satukirjaa" vastaan oli yksi kantava
teema, joka kertoi selvästi, että tämän ryhmän tärkeimpänä motiivina ei
niinkään ollut homojen oikeuksien puolustaminen, vaan taistelu kirkkoa ja kristinuskoa vastaan. Minkään muun uskonnon,
erityisesti Islamin avioliittokäsityksiin näissä purkauksissa ei mitenkään
puututtu.
Ilmeisesti
myös avioliiton historia oli jokseenkin kaikille tuntematon. Tämä on
luonnollistakin, sillä on helpompi kiihkoilla ilman asiantuntemusta ja asiaan
perehtymistä.
Avioliittohan
on instituutio, joka on tunnettu koko historiallisen ajan. Sen muodot ovat
vaihdelleet ajan mukana, kulttuurista toiseen ja uskonnosta toiseen. Monissa
kulttuureissa se on ollut puhtaasti maallinen instituutio. Myös monet uskonnot,
kuten Buddhalaisuus, pitävät sitä vain maallisena instituutiona. Toisaalta
jotkut uskonnot, erityisesti Hindulaisuus ja Islam sääntelevät avioliittoa
hyvinkin tiukasti ja yksityiskohtaisesti. Kaikissa kulttuureissa avioliitto on kuitenkin
aina ollut miehen ja naisen, moniavioisissa kulttuureissa yleensä miehen ja
useamman naisen, välinen liitto. Tämä täysin riippumatta siitä, miten
kyseisessä kulttuurissa on suhtauduttu
homoseksuaalisuuteen. Onko se ollut arvostettua, hyväksyttyä, siedettyä
vai kiellettyä. Samaa sukupuolta olevien välille solmittavia instituutionalisia
liittoja ei tiettävästi ole tunnettu muualla kuin ehkä Spartassa. (Tämä pienellä varauksella).
Sielläkin miesten välinen liitto oli eri instituutio kuin miehen ja naisen välinen
liitto. Edellisen tarkoituksena oli taistelutoveruus, jälkimmäisen tehtävänä
uusien sotilaiden ja synnyttäjien tuottaminen. Avioliitto samaa sukupuolta
olevien välillä on noussut esiin vasta 2000-luvun jälkeen.
Avioliittoa
koskevat säännökset liittyvät yleensä omaisuutta, velkoja, perimistä sekä
lasten ja aviopuolison elatusta koskeviin asioihin. Uskontojen avioliittoa
koskevissa säännöksissä otetaan kantaa myös seksuaalista käyttäytymistä ja
puolisoiden keskinäisiä suhteita koskeviin asioihin. Suomen laki noudattaa sitä
käytäntöä, jota muutkin maalliset avioliittolait yleensä noudattavat. Siinä
on määräyksiä puolisoiden keskinäistä ja
lasten elatusta koskevista velvollisuuksista. Siinä määritellään omaisuuden
omistusta ja hallintaa koskevia asioita. Siinä on määräyksiä velkoja koskevista
vastuista. Lisäksi siinä on säännöksiä avioliittokelpoisuudesta (mm. kielto
lähisukulasten välisistä avioliitoista, alaikäisten avioliitoista,
kaksinnaimisesta jne.) sekä avioliiton solmimis- ja purkamismenettelyä koskevia
määräyksiä. Perimysjärjestystä ja puolison asemaa perinnönjaossa koskevat asiat
määrittelee perintökaari.
Puheenvuoroissa
tiuhasti vilahdelleista oikeudesta rakastaa, oikeudesta tanssia häävalssia ja
muista vastaavista asioista laissa ei sanota yhtään mitään. Ne saa jokainen
pari järjestää juuri haluamallaan tavalla. Puheet ihmisoikeuksista,
eriarvoisuudesta ja muusta vastaavasta ovat tyhjän päällä. Ainoa merkittävä
oikeusasia on todellakin tuo oikeus yhteisadoptioon ja se olisi voitu hoitaa
yhtä hyvin parisuhdelakiin tehtävällä muutoksella.
Jäljelle
jää vielä kysymys siitä, kumpi ratkaisu olisi ollut parempi, parisuhdelain
muuttaminen vai samaa sukupuolta olevien parien vieminen avioliittolain alle.
Ratkaisu siis tehtiin nyt jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksi.
Jos
asiasisältöä vailla olevat kiivailut karsitaan pois, ainoaksi merkittäväksi
asiaksi edellistä vaihtoehtoa vastaan jää se, että sen tuloksena meillä olisi
kaksi kutakuinkin identtistä lakia. Haittaa ei voitane pitää kovin suurena. Tätä
ratkaisua olisi puoltanut se, että näin ei olisi loukattu niiden henkilöiden
arvomaailmaa, jotka haluavat säilyttää avioliiton uskonnollisista tai
historiallisista syistä perinteisessä merkityksessään. Tällä hetkellä
perinteitä avioliittokäsitystä kannattavien määrä on suuri, vähän epämääräisten
kyselyjen perusteella suunnilleen puolet kansasta. Minun näkemykseni mukaan
ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut tämän vuoksi parempi, mutta todennäköisesti
merkittävä osa perinteisen avioliiton kannattajista sopeutuu kohtuullisen ajan
kuluessa nyt tehtyyn ratkaisuun, jos heidän pelkäämiään haittavaikutuksia ei
tule ilmenemään.
Samaa sukupuolta olevat siis saakoot avioliittonsa. Se ei ole mikään ongelma. Voisi
sanoa, että he ovat sen ansainneet jo senkin takia, että ovat joutuneet olemaan
näiden puolestaloukkaantujien keppihevosina ja heidän kilven kiillotuksensa
apuvälineinä.
Ongelma
sen sijaan on tämän polemiikin aikana tapahtunut poliittisen kulttuurin ja
keskustelukulttuurin taantuminen takaisin 70-luvulle, jolloin oikeaksi määriteltyjä
mielipiteitä täytyi toistella uskontunnustuksen tavoin. Tabu -aiheista täytyi
vaieta. Hyökkäävyys ja toisinajattelijoiden solvaaminen oli normi. Berliinin muuri oli fasismin vastainen
suojavalli ja Neuvostoliiton ohjukset olivat rauhanohjuksia.
Tekee
mieli veikata, että tämän kampanjan kellokkaat tulevat muistelemaan tätä kuten
taistolaiset Vanhan valtausta. Silloinhan ylioppilaat suorittivat ikimuistoisen
sankariteon valtaamalla oman talonsa. Alkoholilla oli osuutta asiaan.
Minun
mieleeni tästä assosioituu pikemminkin Aisopoksen tarinoiden latinalaisesta
versiosta peräisin oleva lause Parturient
montes, nascetur ridiculus mus ja Shakespearen
saman teeman pohjalle rakentuva näytelmä, nimeltään Much ado about nothing.
"Jos asiasisältöä vailla olevat kiivailut karsitaan pois, ainoaksi merkittäväksi asiaksi edellistä vaihtoehtoa vastaan jää se, että sen tuloksena meillä olisi kaksi kutakuinkin identtistä lakia. Haittaa ei voitane pitää kovin suurena. Tätä ratkaisua olisi puoltanut se, että näin ei olisi loukattu niiden henkilöiden arvomaailmaa, jotka haluavat säilyttää avioliiton uskonnollisista tai historiallisista syistä perinteisessä merkityksessään."
VastaaPoistaUskonnollisista syistä voisi myös säätää ihmisten pukeutumisesta tai vaikka vastustaa avioeroa. Matt. 19:8-9:
"8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. 9 Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."
Jostain syystä en kuitenkaan ole kuullut uskovien vastalauseita sille, kun joku menee uudestaan naimisiin. Sitä vastoin seksuaalivähemmistöihin on aina suhtauduttu epäluuloisesti, enkä usko sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustaneiden kampanjoineen lakia vastaan aivan kiihkottomista tai rationaalisista syistä itsekään.
Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen historiallisista syistä olisi taas kutakuinkin sama, jos jotakin vastustaisi sen perusteella, ettei niin ole ennen tehty.
Koska itsekin sanot, että rekisteröityjen parisuhteiden määrä on "runsas prosentti solmittujen avioliittojen määrästä", en asian kääntöpuolella ymmärrä, miksi sukupuolineutraali avioliitto on niin monelle ongelma. Jos taas avioliittoon haluavat seksuaalivähemmistöjen edustajat eivät avioliittoon pääse, voi se olla kova pala tähän ryhmään kuuluville yksilöille, oli ryhmän koko sitten 4 tai 20 000.
Koska asia ei minua henkilökohtaisesti kosketa, en tässä ota kantaa siihen, miksi he haluaisivat päästä juuri avioliittoon, mutta jokaisella heistä on omat syynsä. Omasta mielestäni kirkon tai kristillisyyden vastustaminen tuntuu vähän kaukaa haetulta, sillä Suomessa on edelleen veroja keräävä valtionkirkko. Islam taas ei - onneksi - ole tällaiseen asemaan vielä noussut. Moni uskovainen kuitenkin vastusti avioliittolakia Raamatun perusteella, siitä kärjistys "2 000 vuotta vanha satukirja".
Suomalaisittain rekisteröity parisuhde ja avioliitto ovat juridisesti melkein sama, mutta se asettaa seksuaalivähemmistöt kuitenkin eri kategoriaan. Minulle ihmisten yhdenvertaisuus on itseisarvo ja painaa vaakakupissa enemmän kuin perinteet tai sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavien ihmisten loukkaantumattomuus.