lauantai 29. marraskuuta 2014

Ridiculus mus

Kansalaisaloite avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi on käytännössä hyväksytty. Eduskunta päätti äänin 105 -92 kannattaa avioliittolain muuttamista tai oikeastaan tarkemmin sanottuna hylätä lakivaliokunnan esityksen sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan kansalaisaloitteen hylkäämisestä. Lain muuttamisen puolesta käytiin kiihkeä kampanja. Asian puolesta on esitettiin kiivaita puheenvuoroja, esitettiin tunteellisia puheenvuoroja ääni liikutuksesta väristen, käytettiin paatoksellisia puheenvuoroja, käytettiin vetoavia puheenvuoroja ja kaikenlaisia muitakin puheenvuoroja. Puheenvuorojen sisällön kampaaminen toi kyllä selvästi esiin muutoksen kannattajien kiihkeyden, mutta asiaperustelujen etsintä antoi saaliiksi paljon porua mutta vähän villoja. 
 
Mistä siis on kysymys?

Esityksen mukaan samaa sukupuolta olevien parien liitot halutaan sisällyttää samaan avioliittolakiin kuin eri sukupuolta olevien liitot. Nykyisin samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa. Parisuhteen rekisteröinnin juridiset vaikutukset ovat samat kuin avioliiton solmimisen, kahdella poikkeuksella. Pari ei voi rekisteröinnin yhteydessä ottaa automaattisesti yhteistä sukunimeä, vaan sukunimen muutos täytyy tehdä erikseen. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi suorittaa yhteisadoptiota. Keskinäinen adoptio on mahdollinen.

Parisuhteita rekisteröidään vuosittain noin 300. Tämä on runsas prosentti solmittujen avioliittojen määrästä. Rekisteröityjen parisuhteiden kokonaismäärä on nyt suunnilleen 3000.

Lautamiesjärjellä ajateltuna kyse ei siis ole kovin suuresta asiasta. Ainoa ihmisten elämään näkyvästi vaikuttava asia, on oikeus yhteisadoptioon, ja siinä on kyllä nykykäytäntöön nähden korjaamisen paikka. Sen korjauksen tekemiseen oli periaatteessa kaksi tapaa, joko korjataan parisuhdelakia tai muutetaan nykyinen avioliittolaki sukupuolineutraaliksi. Valittiin jälkimmäinen tapa. Voi siis todeta, että loppu hyvä, kaikki hyvin.

Valitettavasti käydystä kampanjasta jäi paha maku suuhun. Esimerkit käytetyistä puheenvuoroista kertovat ilmapiiristä

"Miten yhteiskunnan perustaa voi murentaa ihmisten halu rakastaa, solmia avioliitto ja huolehtia lapsistaan".

"Mitä miettimistä tässä on? Eihän tässä ole kahtaa sanaa. Suomen nykyinen avioliittolaki loukkaa ihmisoikeuksia. Sitä on siis muutettava".

Miksi kuitenkin aina, kun suomalaista yhteiskuntaa yritetään muuttaa suvaitsevammaksi ja inhimillisemmäksi, uudistusta vastustetaan fanaattisesti, ja nimenomaan kristinuskon nimissä?"

"Laitetaanko meille pinkki kolmio tai kenties joku muu rintaan merkiksi, että emme sittenkään ole samaa kastia, emme Suomessa? Olemme luonnon oikku, lost cause, syntinen, likainen jäljennös jonka tulee piiloutua ja vaieta, elää mykkänä ja valepuvussa".

"Oikeus tanssia häävalssia on kauneutta, hyvyyttä. Sen sulkeminen pois vähemmistöltä on tarpeetonta sormella osoittelevaa, eriarvoistavaa kohtelua".

"Tapasin viime kesänä Turun keskustassa miehen, joka liikuttui kyyneliin ajatuksesta, että saisi mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Hän oli odottanut tätä mahdollisuutta jo vuosikymmeniä".
"Kun kuuntelee näitä tasa-arvoisen avioliiton vastustajia, että onko tämä jokin kauhugalleria? Ei kai kukaan voi olla noin tyhmä ja järjenvastainen ja erityisesti julma sekä ilkeä? Räsänen tuntuu pyhäkoulun opettajalta, näihin verrattuna jotka kiihottuneena uskosta ja varmaan vähän muustakin saarnaavat 24/7 syömättä ja toivottavasti eivät sentään juomatta. No oikeasti saahan siinä ihmetellä ja nauraa, välillä vedet silmillä. Moni sketsihahmo kalpenee näiden rinnalla"
"Ettekö te vastustajat vieläkään tajua, että tulette kuitenkin lopulta häviämään tämän taistelun, se on vain ajan kysymys eikä siinä auta mihinkään Raamattuun tai vuosituhansien perinteisiin vetoaminen".
Se, joka erehtyi kysymään "Mihin ovat median valtaapitäviltä toimittajilta unohtuneet mielipiteen vapaus ja kunnioituksen kulttuuri?" sai vastauksen: "Siihen, että toimittajat eivät käytä 2000 vuotta vanhaa satukirjaa perusteena toisten ihmisten syrjimiseen. Saat ihan vapaasti esittää mielipiteitä mutta jos perustelut ovat luokkaa "homot on ällöttäviä" niin on ihan oma syy, että leimataan tyhmäksi".
Kirjoittaja, joka kirjoitti: "Olen sitä mieltä, että jokaisen tulee saada samat oikeudet lain silmissä, mutta tämä voidaan saavuttaa kehittämällä rekisteröityä parisuhdetta" ja fundeeraili, että  "suvaitaanko minun mielipiteeni vai joudunko julkisen herjauksen kohteeksi". sai niskaansa seuraavan ylemmyydentuntoisen ryöpyn.  "Vähänkö kyrsii ihmiset jotka leikkii uhria, kun heitä pilkataan koska he eivät halua kaikille ihmisryhmille yhtäläisiä oikeuksia. Byyhyy. Sun mielipiteellä on kestämättömät perustelut. Ja saa kai sitä tuota mieltäkin olla, mutta sitten on turha tulla valittamaan, että ihmiset pitivät sinua niiden perusteella ahdasmielisenä ja sivistymättömänä. Anteeksi vain kovasti, että en käsittele tätä syrjivää mielipidettä silkkihansikkain. Uhrileikki jatkukoon.  Eipä sillä kannalla mitään rationaalisia pitäviä perustelujakaan ole. Ei intellektuaalisuus ole sitä, että pyritään ymmärtämään kaikki huonosti perustellut mielipiteet ja pidetään niitä yhtä suuressa arvossa kuin paremmin perusteltuja".
Puhkua ja kiivautta puheenvuoroissa oli kosolti. Samoin paikkansa pitämättömiä väittämiä, lainsäädännön kannalta täysin epärelevantteja asioita ja runsain mitoin toisinajattelijoiden solvaamista. Sukupuolineutraalia avioliittolakia väitettiin perustavanlaatuiseksi ihmisoikeuskysymykseksi, syrjintäkysymykseksi, tasa-arvokysymykseksi ja herra ties miksi. Käytettiin tunteesta väriseviä puheenvuoroja oikeudesta rakastaa, oikeudesta tanssia häävalssia ja muuta vastaavaa. Varsin yksinkertainen ja käytännöllinen asia paisutettiin suunnattomiin mittasuhteisiin ja epäilevät Tuomaat ja toisinajattelijat, vastustajista puhumattakaan demonisoitiin.
     
Taisteleminen "kaksituhatta vuotta vanhaa satukirjaa" vastaan oli yksi kantava teema, joka kertoi selvästi, että tämän ryhmän tärkeimpänä motiivina ei niinkään ollut homojen oikeuksien puolustaminen, vaan taistelu kirkkoa ja  kristinuskoa vastaan. Minkään muun uskonnon, erityisesti Islamin avioliittokäsityksiin näissä purkauksissa ei mitenkään puututtu.

Ilmeisesti myös avioliiton historia oli jokseenkin kaikille tuntematon. Tämä on luonnollistakin, sillä on helpompi kiihkoilla ilman asiantuntemusta ja asiaan perehtymistä.

Avioliittohan on instituutio, joka on tunnettu koko historiallisen ajan. Sen muodot ovat vaihdelleet ajan mukana, kulttuurista toiseen ja uskonnosta toiseen. Monissa kulttuureissa se on ollut puhtaasti maallinen instituutio. Myös monet uskonnot, kuten Buddhalaisuus, pitävät sitä vain maallisena instituutiona. Toisaalta jotkut uskonnot, erityisesti Hindulaisuus ja Islam sääntelevät avioliittoa hyvinkin tiukasti ja yksityiskohtaisesti. Kaikissa kulttuureissa avioliitto on kuitenkin aina ollut miehen ja naisen, moniavioisissa kulttuureissa yleensä miehen ja useamman naisen, välinen liitto. Tämä täysin riippumatta siitä, miten kyseisessä kulttuurissa on suhtauduttu  homoseksuaalisuuteen. Onko se ollut arvostettua, hyväksyttyä, siedettyä vai kiellettyä. Samaa sukupuolta olevien välille solmittavia instituutionalisia liittoja ei tiettävästi ole tunnettu muualla kuin ehkä  Spartassa. (Tämä pienellä varauksella). Sielläkin miesten välinen liitto oli eri instituutio kuin miehen ja naisen välinen liitto. Edellisen tarkoituksena oli taistelutoveruus, jälkimmäisen tehtävänä uusien sotilaiden ja synnyttäjien tuottaminen. Avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä on noussut esiin vasta 2000-luvun jälkeen.

Avioliittoa koskevat säännökset liittyvät yleensä omaisuutta, velkoja, perimistä sekä lasten ja aviopuolison elatusta koskeviin asioihin. Uskontojen avioliittoa koskevissa säännöksissä otetaan kantaa myös seksuaalista käyttäytymistä ja puolisoiden keskinäisiä suhteita koskeviin asioihin. Suomen laki noudattaa sitä käytäntöä, jota muutkin maalliset avioliittolait yleensä noudattavat. Siinä on  määräyksiä puolisoiden keskinäistä ja lasten elatusta koskevista velvollisuuksista. Siinä määritellään omaisuuden omistusta ja hallintaa koskevia asioita. Siinä on määräyksiä velkoja koskevista vastuista. Lisäksi siinä on säännöksiä avioliittokelpoisuudesta (mm. kielto lähisukulasten välisistä avioliitoista, alaikäisten avioliitoista, kaksinnaimisesta jne.) sekä avioliiton solmimis- ja purkamismenettelyä koskevia määräyksiä. Perimysjärjestystä ja puolison asemaa perinnönjaossa koskevat asiat määrittelee perintökaari.

Puheenvuoroissa tiuhasti vilahdelleista oikeudesta rakastaa, oikeudesta tanssia häävalssia ja muista vastaavista asioista laissa ei sanota yhtään mitään. Ne saa jokainen pari järjestää juuri haluamallaan tavalla. Puheet ihmisoikeuksista, eriarvoisuudesta ja muusta vastaavasta ovat tyhjän päällä. Ainoa merkittävä oikeusasia on todellakin tuo oikeus yhteisadoptioon ja se olisi voitu hoitaa yhtä hyvin parisuhdelakiin tehtävällä muutoksella.
    
Jäljelle jää vielä kysymys siitä, kumpi ratkaisu olisi ollut parempi, parisuhdelain muuttaminen vai samaa sukupuolta olevien parien vieminen avioliittolain alle. Ratkaisu siis tehtiin nyt jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksi.

Jos asiasisältöä vailla olevat kiivailut karsitaan pois, ainoaksi merkittäväksi asiaksi edellistä vaihtoehtoa vastaan jää se, että sen tuloksena meillä olisi kaksi kutakuinkin identtistä lakia. Haittaa ei voitane pitää kovin suurena. Tätä ratkaisua olisi puoltanut se, että näin ei olisi loukattu niiden henkilöiden arvomaailmaa, jotka haluavat säilyttää avioliiton uskonnollisista tai historiallisista syistä perinteisessä merkityksessään. Tällä hetkellä perinteitä avioliittokäsitystä kannattavien määrä on suuri, vähän epämääräisten kyselyjen perusteella suunnilleen puolet kansasta. Minun näkemykseni mukaan ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut tämän vuoksi parempi, mutta todennäköisesti merkittävä osa perinteisen avioliiton kannattajista sopeutuu kohtuullisen ajan kuluessa nyt tehtyyn ratkaisuun, jos heidän pelkäämiään haittavaikutuksia ei tule ilmenemään. 

Samaa sukupuolta olevat siis saakoot avioliittonsa. Se ei ole mikään ongelma. Voisi sanoa, että he ovat sen ansainneet jo senkin takia, että ovat joutuneet olemaan näiden puolestaloukkaantujien keppihevosina ja heidän kilven kiillotuksensa apuvälineinä. 

Ongelma sen sijaan on tämän polemiikin aikana tapahtunut poliittisen kulttuurin ja keskustelukulttuurin taantuminen takaisin 70-luvulle, jolloin oikeaksi määriteltyjä mielipiteitä täytyi toistella uskontunnustuksen tavoin. Tabu -aiheista täytyi vaieta. Hyökkäävyys ja toisinajattelijoiden solvaaminen oli normi.  Berliinin muuri oli fasismin vastainen suojavalli ja Neuvostoliiton ohjukset olivat rauhanohjuksia.

Tekee mieli veikata, että tämän kampanjan kellokkaat tulevat muistelemaan tätä kuten taistolaiset Vanhan valtausta. Silloinhan ylioppilaat suorittivat ikimuistoisen sankariteon valtaamalla oman talonsa. Alkoholilla oli osuutta asiaan.


Minun mieleeni tästä assosioituu pikemminkin Aisopoksen tarinoiden latinalaisesta versiosta peräisin oleva lause Parturient montes, nascetur ridiculus mus  ja Shakespearen saman teeman pohjalle rakentuva näytelmä, nimeltään Much ado about nothing. 

1 kommentti:

  1. "Jos asiasisältöä vailla olevat kiivailut karsitaan pois, ainoaksi merkittäväksi asiaksi edellistä vaihtoehtoa vastaan jää se, että sen tuloksena meillä olisi kaksi kutakuinkin identtistä lakia. Haittaa ei voitane pitää kovin suurena. Tätä ratkaisua olisi puoltanut se, että näin ei olisi loukattu niiden henkilöiden arvomaailmaa, jotka haluavat säilyttää avioliiton uskonnollisista tai historiallisista syistä perinteisessä merkityksessään."

    Uskonnollisista syistä voisi myös säätää ihmisten pukeutumisesta tai vaikka vastustaa avioeroa. Matt. 19:8-9:

    "8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. 9 Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."

    Jostain syystä en kuitenkaan ole kuullut uskovien vastalauseita sille, kun joku menee uudestaan naimisiin. Sitä vastoin seksuaalivähemmistöihin on aina suhtauduttu epäluuloisesti, enkä usko sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustaneiden kampanjoineen lakia vastaan aivan kiihkottomista tai rationaalisista syistä itsekään.

    Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen historiallisista syistä olisi taas kutakuinkin sama, jos jotakin vastustaisi sen perusteella, ettei niin ole ennen tehty.

    Koska itsekin sanot, että rekisteröityjen parisuhteiden määrä on "runsas prosentti solmittujen avioliittojen määrästä", en asian kääntöpuolella ymmärrä, miksi sukupuolineutraali avioliitto on niin monelle ongelma. Jos taas avioliittoon haluavat seksuaalivähemmistöjen edustajat eivät avioliittoon pääse, voi se olla kova pala tähän ryhmään kuuluville yksilöille, oli ryhmän koko sitten 4 tai 20 000.
    Koska asia ei minua henkilökohtaisesti kosketa, en tässä ota kantaa siihen, miksi he haluaisivat päästä juuri avioliittoon, mutta jokaisella heistä on omat syynsä. Omasta mielestäni kirkon tai kristillisyyden vastustaminen tuntuu vähän kaukaa haetulta, sillä Suomessa on edelleen veroja keräävä valtionkirkko. Islam taas ei - onneksi - ole tällaiseen asemaan vielä noussut. Moni uskovainen kuitenkin vastusti avioliittolakia Raamatun perusteella, siitä kärjistys "2 000 vuotta vanha satukirja".

    Suomalaisittain rekisteröity parisuhde ja avioliitto ovat juridisesti melkein sama, mutta se asettaa seksuaalivähemmistöt kuitenkin eri kategoriaan. Minulle ihmisten yhdenvertaisuus on itseisarvo ja painaa vaakakupissa enemmän kuin perinteet tai sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavien ihmisten loukkaantumattomuus.

    VastaaPoista